Kiitos!

Kiitos tästä vuodesta. Se on antanut minulle paljon. Niin haasteita, kuin onnistumisiakin. Toiveita ja haaveita on käynyt toteen, mutta paljon jää unelmia vielä seuraavillekkin vuosille.

Rakkaimmilleni toivon terveyttä ja pitkää ikää. Ystävilleni onnea ja rakkautta elämään.

Kiitos teille kaikille uusille tuttavuuksille, jotka olette vuonna 2014 tulleet elämääni ja teille, jotka olette edelleen sitä jaksaneet seurata. Samalla toivotan tervetulleeksi teidät, jotka vuonna 2015 haluatte siihen enemmän tutustua.

Cheekiä lainatakseni:

Kiitollinen, siunattu, onnellinen. 
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen. 
Matkannut tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.

<3

Hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle!

Moikka!

Piti ihan tulla teitä moikkaamaa ja kertomaan, että ollaan selvitty joulusta. Minä entistä pyöreämpänä ja lapset iloisina saamistaan lahjoista.

Koko joulun aikana en juurikaan kamera käessä kulkenut, vaan keskityin viettämään aikaa ilman nettiä, blogia, valokuvausta. Hyvää ruokaa, sukulaisten kanssa seurustelua, löhöilyä, päikkäreitä, paaaaaljon suklaata ja kotona laiskottelua. Just sitä, mitä loman pitääkin olla, eikö niin? Itketään niitä syötyjä suklaita sitten ensi vuonna :P

Eilen oli kyllä kiva, että pyhät oli ohi ja arki palasi. Aika aikaansa kutakin juhlaa. Vaikka jouluihminen henkeen ja vereen olenkin, on toisaalta kiva sitten luopuakkin joulusta ja ottaa uusi vuosi uudella avoimella mielellä vastaan. Meillä uusi vuosi tuokin taas uusia haasteita, aloitan työn ohella uudet opinnot ammattikorkeassa ja miehen opinnot jatkuvat. Meillä onkin sitten kolme koululaista perheessä, läksyjä siis luvassa.

Eilen vietettiin tyttöjen kanssa tyttöjen humputtelupäivää kaupungissa. Annoin lapsille rahaa, jolla saivat sitten alennusmyynneistä itselleen mieluista vaatetta ja tavaraa ostaa. Käytiin syömässä ja illalla tehtiin vielä vähän kauneushoitoja ja kynsijuttuja kotona. Piristävää. 

Itselleni olisi pitänyt vaatetta ostaaa, tyhjyyttään huutavaan vaatekaappiin, josta löytyy lähinnä töissä ahkerassa käytössä olevia jumppavaatteita ja lököhousuja. Mutta miten taas kävikään, yhen paidan rievun itelle löysin ja kaikille muille muka kaikkee tärkeetä ja tarpeellista...Niinkun aina.

Mistä te ostatte vaatteet itsellenne? Minä en tunnu mistään löytävän enää mieluisia ja jotain muutakin ois kiva kaappiin saada kuin gollareita. 

Tänään siivosin jo osan joulukoristeista ja valoista kaappiin. Jotain uutta keväistä tekisi mieli katsella, ehkä illalla voisi vähän kevättarjontaa vilkaista.

Mites teillä on pyhät menneet, joko on helpottavaa luopua joulusta vai jäätkö kaipaamaan sitä tunnelmaa?

Hyvää Joulua!

Olette tärkeitä!

Joulun kunniaksi haastankin teidät antamaan hyvää mieltä. Joulukuun lopun ajan blogeihin kommentoidessanne jätä aina jokin kiva kommentti bloggaajasta. Lämmität varmasti monen  mieltä <3

Hyvää ja turvallista joulua!

Mitä kuuluu neljänteen adventtiin?

Mitä meillä on tänään tehty?

Aamulla laitettiin herättyämme sauna lämpeämään. Ihana oli saunoa eilen pestyssä, puhtaalle tuoksuvassa saunassa. Sytyteltiin  paljon kynttilöitä ja fiilisteltiin niiden valossa. Ennen saunaa teimme tyttöjen kanssa pieniä kauneushoitoja ja turvenaamiot :) Voi, etttä meitä nauratti. Oltiin aika hassun näköisiä :)

Saunapuhtaina sitten istuimme aamupalapöytään jonne olin keittänyt oikean joulupuuron. Kynttilänvalossa, joululauluja kuunnellen nautimme runsaan aamiaisen.

Joulupuuro on niin hyvää ja siihen kuuluu ehdottomasti kaneli!

Aamiaisen jälkeen katsoimme lastenohjelmia jonka jälkeen muu perhe lähti viemään joulutervehdykset naapureille ja ulkoilemaan. Rauhassa jäin siivoilemaan. Hölmöä hommaahan se on joka nurkkaa puunata, mutta tuleepahan tehtyä kunnolinen viikkosiivous.

 Jäädyteltiin jäälyhtyjä, ne niin kuuluu jouluun. Kauniin juhlavat! Valmistimme hyvän lounaan jonka jälkeen otimme parin tunnin päikkärit. Luxusta päikkärit murut kainalossa.

Iltapäivästä tonttuilltiin muutama tonttuhomma ja illalla olisi vielä tarkoitus ulkoilla ja pelata sulkkista.

Illalla lasten nukadettua lämmitän lasilliset glögiä ja kömmin miehen viereen sohvalle viltin mutkaan ja nappaan hyvällä omallatunnolla pari palaa suklaata. Loma on parasta...ja Joulu!

Mitäs siellä on hommattu? 

Open muistaminen

Onko teillä ollut näin joulun alla muistaa opettajaa jotenkin ? Minusta on ollut mukava aina ilahduttaa hoitotätejä tän vuonna ekaa kertaa opettajaa.  Tämän vuoden muistamisen tytär askarteli jälleen itse. Kirjansivuista bambutikkuun rakennettu kuusi, jonka koristelimme yhdessä helminauhalla ja pienillä helmillä. Paketoin kuusen sellofaaniin.

Tällainen siitä tuli.

Ja tässä itse askatelija toivottaa teille rauhallisia joulunaluspäiviä! 

Tänään tehdään laatikot, leivotaa kakkuja ja pestään sauna. Kynttilöistä ja joululauluista nauttien. 

Mitäs teillä? 

Kaatuuko haaveet?

Niin, kaatuuko talohaaveet...

Kuten olette ehkä joskus aikaisemmin lukeneet olemme suunnitelleet rakennusprojektia parin vuoden sisään. Oikeastaan, meidän piti rakentaa jo 5 vuotta sitten kun muutimme tähän nykyiseen taloomme. Silloin se jäi, olisi tullut liian kiire ja ajatus rakentamisesta kaksivuotiaan ja kaksi viikkoisen kanssa ei tuntunut loistokkaalta. Ehkä halusimme myös hiukan suunnitella, miettiä, kilpailuttaa kunnolla ja ehkä tärkeintä olla henkisesti valmiita projektiin. No 5 vuotta on iloisesti mennyt, väliin on mahtunut myös kolmannen lapsen syntymä. Asiaa on pohdittu, mietitty, pyöritelty, suunniteltu. Tehty jopa jotain päätöksiä. Viimeisimmän suunnitelman mukaan projekti voisi alkaa mieheni valmistuttua. Ehdoton edellytys meillä kummallakin on, että olemme vakituisessa työsuhteessa.

Asiasta eräänä päivänä keskustellessamme havahduimme myös siihen tosiasiaan, että tämä talo on lapsille KOTI. Koti isolla koolla. Täällä he ovat viettäneet suurimman osan elämästään, kaksi nuorinta koko tähän astisen elämänsä. Mikä meille vanhemmille on tarpeeksi hyvä syy repiä lapset kodistaan? Merkitseekö uusi talo meille niin paljon? En tiedä, oikeasti en tiedä. Tuntuu hassulta, miksi ajatukset on tämän asian suhteen ihan solmussa. Tarvisin isomman kodinhoitohuoneen, siistimmän keittiön ja enemmän säilytystilaa,  mutta kuinka kauan? Tekevätkö ne minut onnellisemmaksi? Ehkä hetkellisesti, silloin kun pyykinlajittelu on helpompaa ja silmääni ei jatkuvasti osu se keittiön kaapin repsottava reunus.

Lapset sopeutuu, niin sanotaan. Mutta kuka sen tietää, kuka voi olla varma, että ne sopeutuu? Ja millä ajalla ne sopeutuu? Sopeutuuko ne sitten kun muuttavat jo pois kotoa? Mihin me sitten enää tarvitaan niitä extra makuuhuoneita? Ja tarvitaanko me niitä edes oikeasti. Ja se laina, kauhistuttaa ajatus isosta lainasta. Ollaan kumpikin aika tarkkoja rahan suhteen ja yritetään selvitä mahdollisimman vähällä lainalla. Halutaanko, me maksaa itsemme kipeiksi siitä onnesta, joka kuitenkin on vain materian tuottama hyvää oloa. Miten pian itse kotiutuisin? Osaisinko tehdä oikeat ratkaisut ja valinnat, jotten vuoden päästä huomaakkin, että tämäkin olisi pitänyt tehdä toisin, ilman mahdollisuutta korjata virhettä. Olen kuitenkin hyvin onnellinen jo nyt, minulla on ihanat lapset, auttavainen kodinhoitoon osallistuva mies, ystäviä, työpaikka ja terveys. Tarvinko vielä jotain ? 

Tarvinko sen uutuuttaan kiiltävän keittiön? Toisinaan tuntuu, että todellakin, toisinaan taas en tarvitse.

Ollaan tätä taloa rempatessa ja laittaessa tehty huoneita pikku hiljaa rahan salliessa, selvitty ilman lainaa. Miten hienolta on tuntunut saada aina yksi huone valmiiksi, mieluisaksi, oman näköiseksi. Tuntuisiko uusi koti samalta? Ehkä tuntuisi, mistä sen tiedän vaikka tuntuisi vielä tuhannesti ihanammalta. Haluanko maksaa asuntolainaa vielä viisikymppisenä? Riittääkö meille aina töitä, koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Mietinkö vain liikaa riskejä? 

Kaikki piti olla selvää ja pohjakin mietittynä, laina laskettuna, suunnitelmat valmiina. Haluanko sittenkään ja minkä kustannuksella? Siinäpä sitä, miettimistä, oikeesti miettimistä. 

Ehkä annan vain elämän kuljettaa, mennä fiilispohjalla ilman turhia mietteitä, joskus voisi olla hyvä olla turhia hätäilemättä. 

Tätä kotia on tehty sydämellä, täällä on eletty niin ilon kuin surun hetkiä. 

Vaikka tämä ei mikään sisustuslehtikoti olekkaan on tämä silti meidän koti.

 Meidän rakas koti.

Onko teissä lukijoissa ketään muuta, joka ymmärtäisi? 

Välillä tuntuu, etten itsekkään ymmärrä miksi tätä edes pohdin :D

Se oli rakkautta se

Se oli todellakin rakkautta kun tähän meidän kodin uuteen jakkaraan törmäsin. Kaksi värisyys, kolmijalkaisuus ja muoto saivat aikaan sydämentykytyksiä. Vilkaisu hintalappuun sinetöi samontein ostopäätöksen. Ah meidän olkkarin uusi kaunotar. Jokin kummallinen jakkaravillitys meinaa kokonaan vallata. Huomaan aina silmäileväni kauniita jakkaroita, vaikka varsinaista tarvetta tai oikein paikkaakaan niille ei ole. Yleensä hylkään nämä ihastuksen kohteet parin silittelyn jälkeen, mutta nyt kävi toisin. 

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei uskalleta laittaa oikeata kuusta lapsen allergioiden vuoksi. Päätin kuitenkin kokeilla tällaisella minimallisella, kuinka hän kestää. Ihanaa kuusentuoksua tästäkin vähän tulee, ei toki niin reilusti kuin aidosta kuusesta. Ehkä ensi jouluna?

Oletteko huomanneet, että kiinnitätte huomiota joihinkin tietynlaisiin sisustustuotteisiin? Niitä tekisi aina vain mieli ostaa uusia?

Lahjat peittyy kääröihin

Taas on muutamia paketteja saatu valmiiksi.  Se on aika mukavaa hiljalleen paketoida ylläreitä ja nauttia siitä jännityksestä. Tänä vuonna olen käyttänyt paljon kierrätysmateriaaleja paketoinnissa, mukava käyttää vähän mielikuvitusta mitä mistäkin saisi aikaan. Napit, paketeiden sisällä tuleva ruskea paperi ja paperinaru ovat jo hyvä alku. Lisäksi printtasin muutamia kivoja tekstejä.

Lapset saavat itse käyttää mielikuvitusta ja paketoida pikkujoululahjat mieleisiinsä paketteihin. Jännä nähdä millaisia niistä tulee. 

Eilen kävimme lasten kanssa laulamassa kauneimmat joululaulut ja sieltä kirkosta se joulunrauha löytyi. Kun lauloimme hämärässä, seisten Jouluyö juhlayö hiipi joulu sisään oikein kunnolla. Viimeinen rustistus ennen lomaa ja koululaisen joulujuhlaa sitten vain ollaan, öllötellään, syödään ja vähän matkustetaan. Kyllä se tämä viikko menee vaikka päällään seisten, eikös?

Onko musta mustan ystäväksi?

Niinkuin jo aikaisemmin kerroin, olen karsastanut mustaa väriä kotimme sisustuksessa. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkä tällaisen sisäisen romantikon ja lämpimän ystävälle se on tuntunut liian kovalta ja kylmältä. Vaikka kylmä värihän valkoinkin on? Mene ja tiedä, sinuiksi en mustan kanssa vain ole tullut.

Voitin taannoin erään blogin arvonnasta kivan mustan kynttilänjalan. Siitä se ajatus oikeastaan lähti. Kaiken muun meillä olevan rinnalla se ei löytänyt paikkaansa ja tuntui kovin irralliselta. 

Päätin kokeilla yhdistää muita mustia tavararoita kokoelmaksi. Kohta yhdistin jo tauluja ja lopulta mukaan pääsivät nämä huiman ihanat pilleistä tehdyt tähdet. Nyt kokonaisuus miellyttää silmää ja jostain syystä musta tässä kokoonpanossa ei tunnu kovalta. 

Mutta tuskin tämän enempää mustaa meille tulee, kiva piristys tämäkin.

Minulla on näitä pillitähtiä kolme kappaletta. Yhden laitoin hyllyyn ja kaksi pääsi roikkumaan viereen. Tähdet on valmistettu Taito Shopin kurssilla Oulussa. Siellä sitä voi kaikkea ihanaa tehdä. Pillihimmeleitä, näitä tähtiä, origamivalaisimia jne. 

Askartelu on kyllä yksi parhaimmista jutuista mitä voi tehä työn vastapainoksi. Lapsetkin tykkää hurjasti leikellä ja liimata, aina on pöydät  liimassa ja paperisilppua lattioilla.

Mites te ootte tulleet sinuiksi mustan kanssa? Minä täällä  vielä pohdin, onko musta mustan ystäväksi? :)

Kolmas adventti

Kolmannen adventin kunniaksi kotiimme pääsi pienesti mustaa väriä. En tiedä,  miksi karsastan mustaa niin kovasti sisustuksessa? Oikeastan ainoa huone, mistä sitä meiltä löytyy on pikku pojan huone. Kaikki muut huoneet ovat vaaleita, harmaata, puunsävyjä. No katsotaan, kuinka silmä siihen tottuu. Laitan myöhemmin hieman lisää kuvia kotimme mustista yksityiskohdista. 

Eilen vietin päivän loistiseurassa Ikeassa. Uusia ideoita tulvi päähän ja yhden toteuttamista varten ostin hieman tarpeitakin. Mistähän ajan sen toteuttamiseen löytäisin? 

Tänään on tarkoitus vain olla, relata, tavata ystäviä ja ulkoillla. 

Mitäs teidän sunnuntaihin kuuluu?

Positiivisia ajatuksia alkavaan viikkoon <3

Pieniä muistamisia

Askarteluhommat täällä meillä vain jatkuu. Vihdoin saatiin tyttöjen kanssa korttiurakka loppuun. Minähän se suurimman osan väkersin, mutta typykät omalla tyylillään tekivät muutaman kortin. Arvatkaapas kelle ne tekivät? No äidille :) opelle ja kummeille. Paketoitiin myös pikkuset paketit. Mukava väkertää niitten kanssa. Vähän vastapainoa raskaalle työ-ja kokousputkelle. Onneksi loma on jo kohta ja pääsee oikein kunnolla virittäytymään tähän joulutunnelmaan. 

Kortit tehtiin pahville, johon tulostettiin nuotit. Nuottien alle leikattiin kakkupaperista kehykset ja paperinarusta askarreltiin rusetit, muutama nappi- ja helmikoriste sekä printattu jouluntoivotus. Eipä kovin kallista askartelua. Semmoset kortit siis tänä vuonna. Viime vuonna laitettiin lastenkuvakortit, sitä edellisenä askarreltiin itse. Mitäkähän ensi vuodelle keksisi.

Mites teidän korttihommat, joko on kortit poistissa vai ootteko tämmösiä matti myöhäsiä niinku minä? Mimmoset kortit sieltä lähtee, vai tykkäättekö laittaa sähkösenä joulutervehdykset?

Piristystä eteiseen

Ollaan oltu aika kauan ilman eteisen mattoa. Ei ole oikein mitään mieluista löytynyt ja sen vanhan lattian kans ei edes mikään näyttänyt kivalta. Monia väliaikaisia kokeiluja on ollut mutta rakkaussuhdetta mihinkään ei ole syttynyt. Kunnes...

Löysin tämän aivan valloittavan ihanan Annon Aatos- puuvillamaton. 

Väreiltään ihan justiinsa sopiva meidän eteisen väreihin. Kuvionti on todella minun silmää miellyttävä ja extra kivana lisänä käänteiset värit maton toisella puolella. 

Tämä sopii myös tosi kivasti meidän olohuoneen Annon Pandora- mattoon.  

Maton kun tuohon lattialle nakkasin rakastuin ikihyviksi.

Nyt on niin hyvä mieli kun vihdoin se oikea löytyi.

Mitäs tykkäätte te tästä Aatos-matosta?

 Vai joko teiltäkin tämä löytyy ;)

DIY paperipussi ja viirinauha

Askarteluinnostus iski jälleen ja sen innostuksen tuloksena meille syntyi paperipussi ja jouluinen viirinauha. No väritykseltään ei ehkä kamalan jouluinen ole, mutta ajatukseltaan kyllä :)

Paperipussin ohjeen löysin netistä. Taittellin pussin voimapaperista, pohjaan liimasin kartongin vahvikkeeksi, kylkeen liimasin minulle merkityksellisen lauseen ja taittelin paperista rusetin pieneksi koristeeksi. Mitäkähän tässä säilöisi? Pipoja? Tumppuja? Lehtiä? Saa nähdä :) 

Viirinauha siirtyy tyttöjen huoneeseen, jotenkin se ei tuohon olkkariin vain oikein natsaa. Tytöt siitä jo innostuivatkin, joten muuttakoon heidän valtakuntaansa .

Oletteko kokeilleet taitella erilaisia pussukoita? Tämän lisäksi taittelin ne joulukalenterin pienet pussukat, hauskaa puuhaa iltoihin. Kokeilkaa ihmeessä.

Toinen adventti

Toista adventtisunnuntaita on meidän perheessä viettety ulkoillen, hyvin syöden ja vähän kaappeja siivoten. Tänään oli myös esikoisen ensimmäiset soittajaiset. Hän soitti pianolla niin hienosti, että ihan liikutuin. Pieni rakas <3

Joululahjat on muutamaa hankintaa vaille kasassa, siivoukset hyvällä alulla ja leivonnan ajattelin aloittaa ensi viikolla. 

Eikä minkäänmoista joulustressiä. Miksipä olisi, tulee se joulu vaikka jossain nurkassa pölypallo pyörisikin, lasten silmät loistaa innostusta, vaikka joulupöydässä ei olisikaan itse valmistamaa laatikkoa. Tärkeintä on muistaa joulunsanoma, perheen tärkeys ja rakkaus ja aito läsnäolo. 

Leivotaan mitä ehitään, siivotaan mitä keretään  :)

Aamulla sainkin fiilistellä kaikessa rauhassa jouluntunnelmaa ja poltella kynttilöitä. Niitä kun ei kovin usein näin alhaalla voi meillä polttaa. Mies meni pienimmän kanssa ulkoilemaan ja tytöt touhusivat omia leikkejään jäi mulle aikaa hipistellä tavaroita paikasta A paikkaa B. Nauttia kynttilätunnelmasta  ja joululauluista. Muutama aamuinen kuva teillekkin, jospa saisitte tunnelmasta kiinni.

Stressitöntä viikkoa koteihinne.