Olohuoneen pöytä ja vaiheessa olevat seinät

Vihdoin se saapui, olohuoneen pöytä. Tykkään siitä tosi paljon. Justiisa sopivan kokonen, kevyen näköinen ja sävyltään perfect!

Ajattelin kyllä  tuohon päälle laittaa anopin Ikeasta mulle tuoman puisen tarjottimen, pitääkin viikonlopun aikana sitä testailla. 

Valkoisen Bestå tason tilalle on tulossa uusi senkki. Itseasiassa se on tosi vanha ja kunnostan sen uudelleen. Joskohan vapun lomapätkän aikana ehtisin sen käsitellä loppuun. 

Vihdoin sain aikaiseksi repiä ruman puolipaneelin olohuoneen seinistä pois. Nyt ne on tuossa viikon odottaneet inspiraatiota ja aikaa alkaa niitä työstämään. Noissa on lasikuitutapetti, jota on ihan mahottomuus alkaa repiin pois. Päädyttiin tasoittamaan seinät telattavalla tasoitteella. Samalla aineella ollaan käsitelty muutkin olohuoneen seinät. Tasoitteen ja maalin olen jo onneksi käynyt ostamassa, enää vain inspraatiota ootellessa :)

Vappukoristeita vähän laiteltiin tänään, tytöt sai itse valita mieluisensa koristeet. Ylläri, vaaleanpunaista ja pinkkiä! Esikoisella oli tänään eskarissa vappujuhlat ja naamiaiset, keskimmäsitä harmitti kovasti, ettei hän päässyt osallitumaan, joten päätettiin järjestää illalla omat naamiaiset. Simaa, munkkeja, ilmapalloja, serpentiiniä ja iloisia naamioitujia siis luvassa. Mieskin on pidemmän pätkän lomalla ja palaa vasta maanantaina työharjoitteluun. Luvassa siis mökkeilyä ja ulkoilua, toivottavasti ilmoja piisaa!

 Mukavaa vappua teille kaikille!

 

Ihanasti repsottaa tuo lasikuitutapetti, ihan ei irronnu :D 

 

Anna Field - suosikeissa

Kesä tulee ja vaatekaappi huutaa tyhjyyttä. Katsastelin vähän netin tarjontaa ja ihastuin täysin Anna Fieldin tuotteisiiin. Mun pukeutumistyyli on varmaan aivat out of season. En kauheasti seuraile trendejä, vaan ostan vaatteet puhtaasti ulkonäön ja värimieltymysten pohjalta. Pitsit, harmaa ja vaaleat sävyt kiehtovat. Jokin juttu vaatteessa tekee siitä  mielenkiintoisen.

Tässäpä teillekki suosikkjani kyseisen merkin valikoimasta.

 Iskeekö teille vai meneekö huti ? 

 

Kuvat lainattu Zalando

Ajatuksia parisuhteesta ja onnesta.

Tänään 27 päivä huhtikuuta tulee 12-vuotta siitä, kun minusta tuli avovaimo. Kahden vuoden seurustelun jälkeen,  parikymppisenä. Voi sitä rakkauden huumaa, nuoruuden poltetta. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon, oikeasti paljon! Elettyä elämää, itkettyjä suruja, vuodatettuja kyyneleitä, karvaita pettymyksiä, sydänsurua. Ilon kyyneleitä, onnen huumaa, naurua, iloa, perheen perustamista, yhteenkasvamista, kodin rakentamista, rakkautta ja vielä enemmän rakkautta. Tunteiden kirjo on ollut mittaamaton.  Aina ei kaikki ole mennyt hyvin, vaan on joutunut myös kokemaan pettymystä, surua. Näistäkin on selvitty, yhdessä, katseet eteenpäin, luotto rakkauteen. Ensimmäinen lapsi muutti kaiken. Viimeiset seitsemän vuotta voin vilpittömästi sanoa olleeni äärettömän onnellinen. Suhde muuttui, me muutuimme, ihmisinä. Elämän arvot muuttuivat, rakkaus heräsi uudelleen.  Toki edelleen joskus sanaharkkaa tulee, sitä tulee kaikissa parisuhteissa. Tai jos ei tule, väitän, että suhteessa on joko vikaa, tai sitä kaunistellaan ulospäin. Sitä pitääkin tulla, se puhdistaa ilman, antaa itselle mahdollisuuksia ajatella asioita toisen näkökulmasta, saa aikaan sovinnon. Vihaisina ei mennä nukkumaan, koskaan ei tiedä. 

En minä tarvitse hienoja hotellilomia kahdestaan, "laatuaikaa" joka viikko tai kahdenkeskisiä ulkomaanmatkoja. Onni löytyy arjesta, näiden ruuhkavuosien pyörteissäkin se löytyy sieltä arjesta. Pienillä teoilla, sanoilla, huomaamisilla. Silmäniskulla, pyllylle taputuksella, halauksella, hymyllä kesken kiireen, kahdenkeskisellä saunahetkellä kynttilänvalossa. Nämä tekevät minut onnelliseksi, rakastetuksi. Monesti se päätös, "tänään saunotaan kahdestaan illalla" kantaa läpi päivän yhdessä kohti yhteistä päämäärää. Hymyssä suin, kuin pikkulapset odottaisi jotain jännittävää. Arki uuvuttaa ja aina tällaiset pienetkään jutut eivät ole itsestään selviä, ne vaativat tahtoa, rakkautta nähdä pieni vaivan parisuhteen vuoksi. Onnenaiheet ovat yhteiset, lapset. Kummallekkin tärkeintä maailmassa. 

Joku voi tulla onnelliseksi lomasta ulkoimailla, toinen taas kahdenkeskisestä lomasta puolison kanssa. Toiselle onni voi olla uusi auto, uusi työ tai uusi koti. Mulle onni on rakastava puoliso,  joka antaa myös omaa aikaa, osallistuu kotitöihin ja hoitaa myös lapset. Jolle voi kertoa ihan kaiken, pelkäämättä, että hän nauraa, kummastelee tai ihmettelee. Toki lomat ja autot tekisi minutkin hetkellisesti onnelliseksi, mutta se huuma ei kauaa kestä, ja ei kyllä rahatkaan riittäisi. Onnea ei voi ostaa rahalla. Sen eteen on nähtävä vähän vaivaa ja löydettävä se myös tiskivuorien ja pölykoirien, likaisten eteisessä sikinsokin olevien kenkien keskeltä. Oltava kiitollinen.

Minua huvitti ennen ajatus iän myötä toisiinsa samaistuvista pariskunnista. Mieleen oli piirtynyt kuva sauvakävelyllä olevasta reilu kuuskymppisestä samanlaisissa tuulipuvuissa tarpovista pariskunnista. Ei huvita enää. Omallakin kohdalla huomaan sen hiljalleen käyvän toteen. Harrastamme pitkälti samoja asioita. Kuntosalia, juoksua, kalastusta jne. Opiskelemme melkein samalle alalle. Lomatoiveemme ovat samanlaiset, jopa sisustusmakumme on samanlainen. Ei näin ennen ollut. Kai se kuitenkin on niin, että ihminen kasvaa siinä toisen rinnalla, yhdeksi, samaan suuntaa, yhteisiin tavoitteisiin.

Ihminen muuttuu, jos se tahtoo. Uskaltaisin väittää, että meillä kumpikin on muuttunut ja paljon. Tietenkään parisuhteen tarkoitus ei ole tietoisesti toista muuttaa, vaan sen on tapahduttava itsestään. Omasta tahdosta. 

Sanotaan, että moni parisuhde päättyy ensimmäisen lapsen tuloon. Meillä se aloitti uuden elämän, uuden ulottuvuuden parisuhteeseeen, uudellen rakastumisen.

Sieltä se onni vihdoin löytyi.

Tänään siis juhlitaan 12v kihlajaispäivää. Yhteisestä päätöksestä päätimme olla sitä sen kummemmin juhlimatta. Leivotaan lasten kanssa hiekkakakkuja ja herkutellaan jauhelihakeitolla. Jälkkäriksi vähän jätskiä. Illalla puolison kanssa vietämme hetken kahdestaan, kynttilänvalossa, rentouttavan hieronnan parissa. 

Se on sitä arjen onnea!

Mitä sinun mielestäsi onni on ja mikä on reseptisi toimivaan parisuhteeseen?

Hyvää sunnuntai päivää!

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann- 

Hipistelyä!

Aurinkoa riitti kivasti tänään niin innostuin päikkäriaikaan napsasemaan pari kuvaa. Mitään funktiota näissä kuvissa ei ole, ihan vaan, muuten vaan otettuja. 

Mukavaa iltaa sinne ruudun toiselle puolelle!

Pääsiäistouhuja

Aivan ihania ilmoja on riittänyt koko pääsiäisen. Ainakin täällä meilläpäin aurinko on paistanut ja sulattanut loputkin jäljellä olleet lumet.

Perheemme pieninkin parantui onneksi pääsiäiseksi ja pääsimme viettämään aikaa mökillä. Ei harmittanut enää lainkaan kylpyläloman peruuntuminen, mitäs sitä näin hienoja kelejä sisällä altaassa lillumaan.  Ehdittiin myös ottaa hiekkalaatikko pikkuleikkijien käyttöön ja avata leikkimökin ovet talviteloilta. Liukumäkikin pääsi jo ulos vietettyään talven pimeässä varastossa. Vois sitä lasten riemua. Joskohan jo vapuksi kokoaisi trampoliininkin.

Grilliherkut maistuivat pitkän talven jälkeen taivaallisilta ja niiden jälkeen upposivat aamulla lasten etsimät pääsiäskukon piilottamat suklaamunat. 

Ennen pääsiäistä lupasin itselleni viettää kiireetöntä aikaa ja nauttia perheen kanssa vietetystä ajasta, ilman kiirettä paikasta toiseen. Siinä onnistuttiin tänä pääsiäisenä. 

Pötköteltiin pitkälle aamuun sängyllä katsellen lasteleffoja ja nauttien aamupalallakin vähän suklaamunia. Ei kalenterimerkintöjä, vaan tehdään mitä mieli tekee.

Mökillä järvi on vielä jäässä, mutta rantahiekka sula. Teimme hienoja hiekkakakkuja ja leikimme käpylehmillä. Ihmeellisesti vielä tämänkin ajan lapset innostuvat käpylehmistä ja kortteista rakennetuista aitauksista niille. Rakensimme myös puroja jäälle, muistan kuinka mieleistä hommaa se oli itsellekkin lapsena. Tuntikausia saatettiin veljen kanssa rakennella puroja ja patoja hiljaa sulavalle jäälle.

Tänään käydään vielä perhekirkossa ja nautiskellaan pääsiäisen viimeisistä suklaamunista. Huomenna koittaakin sitten arki, mutta ehkäpä jo ihan odotettu sellainen. Toivottavasti teidänkin pääsiäinen oli onnistunut.

Mikä helmi, vai olisiko sittenki aarre?

Lauantai aamua viettelimme perheen kanssa tutkaillen paikallisten kirpparien valikoimaa. Harvoin, ihan liia harvoin tulee käytyä. Tänään oli fiilis kohdillaan ja onneksi lähdettiin. Löysin omasta mielestäni niin söpön kotiin tuomisen.

Tämä kyllä ihan ehdottomasti kaipaisi kaverikseen saman väristä Iittalan Nappulaa, ehkä seuraavaksi on sen vuoro muutta meidän aarteistoon.

 Mitäs tykkäätte löydöstäni ja arvatkaapas paljonko tästä köyhdyin?