Meille on satanut lumi maahan ja viikonloppuna pakkanenkin paukutteli jo -15 asteen tietämillä. Ja kuten aikaisempinakin vuosina, lumentulo herättää minussa hirvittävän joulufiilistelyn. Eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta. Viime vuonna joulufiilistelyjä vähän latisti stressit tenteistä ja tehtävistä, tänä vuonna ei onneksi sitä huolta ole.
Viikonlopun aikana asentelinkin kaikki ulkovalot kuntoon, lämmittelimme glögiä, kuuntelimme joululauluja ja askartelimme jouluisia juttuja. Kuusenoksat haettiin jo valmiiksi kuistia varten ja taljat on kaiveltu varastosta. Ihanaa höpsötystä.
Tänäkin vuonna teimme isompien lasten kanssa soodataikina koristeita. Joka vuosi yhtä hauskaa hommaa. Lapset tykkää leipoa taikinasta, se on helppoa käsitellä ja koristeista saa tällainen amatööriaskartelijakin ihan kauniita versioita.
Samalla kun kaivelun joulukoristelaatikoita syntyi idea käyttää vanhat jämäpallot ja nauhat.
Niistä syntyi pienen äherryksen ja muutaman lievän palovamman jälkeen uusi kranssi ulko-oveen.
Viime viikonloppuna kaupunkireisulla törmäsin tähän ihanaan pallukkakynttellikköön, jota en vaan voinut hyljätä. En ole mikään kynttelikköihminen, mutta tämä oli niin hauska tapaus, että se lähti matkaan.
Samaa fiilistä, kuin Fermin kynttelikössä. Tässä vain lapsiperheessä turvallisempana sähkökynttilä ratkaisuna.
Joko siellä on höpsähdetty joulutouhuihin? Onko jouluvalot viritelty vai kuuluvatko ne vasta joulukuulle?










































