Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIY. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIY. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. marraskuuta 2016

Joulumieli!

Meille on satanut  lumi maahan ja viikonloppuna pakkanenkin paukutteli jo -15 asteen tietämillä. Ja kuten aikaisempinakin vuosina, lumentulo herättää minussa hirvittävän joulufiilistelyn. Eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta. Viime vuonna joulufiilistelyjä vähän latisti stressit tenteistä ja tehtävistä, tänä vuonna ei onneksi sitä huolta ole.
Viikonlopun aikana asentelinkin kaikki ulkovalot kuntoon, lämmittelimme glögiä, kuuntelimme joululauluja ja askartelimme jouluisia juttuja. Kuusenoksat haettiin jo valmiiksi kuistia varten ja taljat on kaiveltu varastosta. Ihanaa höpsötystä.
Tänäkin vuonna teimme isompien lasten kanssa soodataikina koristeita. Joka vuosi yhtä hauskaa hommaa. Lapset tykkää leipoa taikinasta, se on helppoa käsitellä ja koristeista saa tällainen amatööriaskartelijakin ihan kauniita versioita.




Samalla kun kaivelun joulukoristelaatikoita syntyi idea käyttää vanhat jämäpallot ja nauhat.
Niistä syntyi pienen äherryksen ja muutaman lievän palovamman jälkeen uusi kranssi ulko-oveen.


 
Viime viikonloppuna kaupunkireisulla törmäsin tähän ihanaan pallukkakynttellikköön, jota en vaan voinut hyljätä. En ole mikään kynttelikköihminen, mutta tämä oli niin hauska tapaus, että se lähti matkaan.
 
Samaa fiilistä, kuin Fermin kynttelikössä. Tässä vain lapsiperheessä turvallisempana sähkökynttilä ratkaisuna.
 

Joko siellä on höpsähdetty joulutouhuihin?  Onko jouluvalot viritelty vai kuuluvatko ne vasta joulukuulle?

torstai 29. syyskuuta 2016

Surrurrurrur...kun tulee siihen ikään ;)

No niin, nyt olen tullut siihen ikään, että ilmoittauduin.....ompelukerhoon! Voi, että meitä on naurattanut ajatus ompelukerhosta, joka väistämättä tuo mielikuvan iäkkäämmistä rouvista käsittelemässä kylän muhkeimpia juoruja ja ommellen täydellisyyttä hipovia ompeluksiaan :)
No mielikuva on siltä osin väärä, että kaikki kyllä keskittyvät ompeluun, kuulumisia vaihdellaan, vinkkejä jaetaan ja tällainen keltanokkakin on otettu iloisesti joukkoon mukaan.


  Olen kuitenkin aivan totaalisen hurahtanut tähän uuteen harrastukseeni. Jopa niin hurahtanut, että olen alkanut ahkerasti ompelemaan myös kotona. Useat iltayöntunnit on saumuri ja ompelukone  hurruutellut ja pöksyä ja paitaa lapsille saatu valmiiksi.



 

 
 
Viimeisimpänä projektinani tein itselleni syystakin. Vähän siistimmälle takille oli tarvetta ja miksipäs ei, ehkä mä voin kokeilla....
Vähän kyllä hirvitti alkaa vuorellista takkia tekemään tällaisena keltanokkana, jolle suurta tuskaa alkuun tuotti kaava-arkeista kaavojen piirtäminenkin. Mutta päättäväisyydellä ja palavalla halulla oppia pääsee näköjään pitkälle :)
Kuusi tuntia se otti, mutta nyt on takki valmis ja kokokin sattui nappiin. Kaavoja muuntelin vähän oman mielen mukaan. Kankaana takissa käytin Ikean verhokangasta, jossa minusta on hauska kuviointi. Sulaudun nyt siis verhoihimme.
Vuoren takissa musta puuvilla. Vetoketjun halusin ehdottomasti näkyväksi malliksi ja huppu oli löydyttävä.



Seuraavan projektina onkin takki vähän pirteämmällä kankaalla kevääksi. Kankaat olen jo mielessäni valinnut ja ehkäpä toteutuskin alkaa syksyn aikana.
Semmoinen uusi harrastus mulla. Se tunne, että opit jotain uutta ja näet lopputuloksen itse tekemänäsi on niin hienoa. Kunnianhimo kasvaa ja mieli tekee kokeilla haastavampaa. Eikä asiaa yhtään auta ihania kankaita pursuavat kaupat!





 
Joko sinä olet löytänyt ompelun ihanuuden?
Onko neula keskellä kämmentä vai surautteletko surutta?
 

tiistai 6. syyskuuta 2016

Melkein valmis muutos

Muutama postaus sitten kirjoittelin teille talomme ulkovuoren maalausprojektista. Postaukseni voit lukea tästä. Talomme oli siis sivuiltaan punatiilinen ja puuosat olivat oikein synkän tummanruskeat. Ajatus talon ulkovuoren maalauksesta on kytenyt koko tässä asumisemme ajan, mutta aikaa ja rahaa ei projektiin ole riittänyt muiden remonttihommien ohella. Lainalla kun emme remontteja ole halunneet tehdä. Nyt kun sisähommat olivat sellaisella mallilla, että mikään paikka ei akuutisti remonttia tarvinnut oli mahdollisuus aloittaa ulkopuolen remontti.
Ehdimme aloittaa maalauksen ja saimmekin sen ihan hyvään vauhtiin heinäkuun loppu puolella. Sitten alkoi mieheni opiskelut ja hän asuu toisella paikkakunnalla opiskeluviikot. Viikonloppuisin hänen täällä ollessa ei tullut mieleenkään tuhlata yhteistä aikaa maalaukseen. Iltaisin pystyin jotain pientä maalaamaan lasten leikkiessä, mutta mihinkään kovin suureen pintaan ei kannattanut edes haaveilla koskevansa.  Hiljalleen ollaan saatu hommat siihen pisteeseen, että enää oikeastaan toisen puolen sokkeli, julkisivun portaat ja korkeat päädyt odottavat maalia. Säät ei kauheasti ole maalausta suosineet, mutta jospa vielä tälle syksyä ehdittäisiin.
Tältä talomme näytti ennen maalausurakan aloittamista.



Tiilipintojen maalaukseen löysimme pitkän etsinnän jälkeen maalin Taloon.comin valikoimista. Tuolloin onneksi sattui olemaan maaleista vielä kampanja alennus.
Maalina tiilipinnoille käytimme GVK.n täyshimmeää silikoniemulsio maalia, joka sävytettiin valkoisella.
Maalin sekaan tiiltä suojamaan ensimmäiseen kerrokseen lisäsimme

Puuosien maalauksessa käytimme täysin mustaksi sävytettyä Airisto ulkoakrylaattimaalia. On muuten hyvä maali! Leviää kuin unelma ja mattapinta on niin kaunis.
Sokkelit maalasimme myös samalla mustan sävyllä kuin puiset osat.

ja se tärkein osuus: Miltä näyttää nyt ja kannattiko?
No, tältä näyttää nyt



Ja TODELLAKIN kannatti!
Nyt talo on enemmän meidän tyylin mukainen ja paljon pirteämpi.
Vielä viimeinen rutistus ja sitten taas pihan kimppuun, se nimittäin odottaa vähän fiksaamista ja uusia valaisimia. Ehkä pihahommia jää ensi keväälle, mutta valaisimet on ehdittävä talven varalle asentaa.
Jos sinulla herää kysyttävää maalausprojektista tai tiilipintojen maalauksesta laita ihmeessä vaikka sähköpostia, auttelen mielelläni minkä osaan.
Tehokasta loppuviikkoa sinne, nautitaan kauniista syksystä!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ite tein!

Keittiöpyyhkeitä ei voi koskaan olla liikaa, eihän? Kauniita sellaisia. Tällä kertaa sainkin keittiöömme kaksi juuri sellaista kuin halusin, taatusti uniikki suomalaista käsityötä. Painoin ne nimittäin itse.


Kankaan pohjaksi valikoitu yllätys yllätys musta, joka on sekä käytännöllinen, että keittiöömme sopiva väri. Ja mikä muu se mustan kaveriksi yhtä hyvin kävisikään, kuin valkoinen. Mustaa ja valkoista siis keittiöpyyhkeissäkin :)



Homma on simppeli. Kankaasta leikataan sopivan kokoinen pala, reunat ommellaan ja kangasväreillä voit painaa kankaaseen haluamasi kuviot.Lopuksi silitys ja tadaa valmista tuli!
Meidän pyyhkeisiin pääsi lentelemään kesäinen sudenkorento ja takuuvarma suosikki puolikuu. Sudenkorennot painoin valmiilla muotilla ja puolikuu perunapainannalla. Kyllä nyt kelpaa :)



maanantai 30. marraskuuta 2015

Jääprinsessojen ja lumiukkojen juhlat

Huhhei hulinaa. Kylläpä oli säpäkkä viikonloppu. Lauantai vierähti joulumyyjäisissä, tytöt olivat myymässä itse askartelemiaan soodakoristeita ja minä kauppasin itse tekemiäni joulukalentereita. Möimme kaikki parissa tunnissa. Joulumyyjäisistä alkaa mukava perinteinen joulunodotus <3
Eilinen päivä sitten vierähtikin juhliessa 6 vuotiasta prinsessaa ja 3 vuotiasta pikku jantteria. Lasten toiveena oli Frozen- synttärit. Tytär toivoi Elsa- juhlia ja poika Olof- juhlia. Päätimme siis yhdistää kummankin teeman samoihin kemuihin ja juhlimme yhteisellä Frozen- teemalla.
Lasten ystäviä saapui 15 lasta, lisäksi sukulaiset ja kummit, vilinää ja vilskettä riitti koko päiväksi.
Näiden juhlien hitiksi muodostui HipHurraalta vuokraamani jäähilekone. 



Prinsessojen jäähilejuoma oli niin suosittua, että loppui alkumetreillä kesken. 



Onneksi olin tehnyt myös jääprinsessojen taikajuomaa, joka korvasi hienosti kesken loppuneen jäähilejuoman.
Askartelimme servetinpidikkeiksi kruunut kartongista tyttären kanssa.



Toiseksi hitiksi muodotui pulloihin askartelemani Sulanut lumi :) Toisinsanoen Spriteä pulloissa.



Tytär sai toiveidensa mukaisesti prinsessa Elsa kakun ja poitsu Olof- lumiukkokakun. Kakut menivät kuumille kiville ja vieraat saivatkin päättää kumpaa mieluummin maistelevat,



Koristelimme teeman mukaisesti. Lumihiutaleilla, kennopalloilla, ilmapalloilla, serpentiinillä, kimallenauhalla, ledivaloilla ja kimalleliinoilla. Askartelimme tyttären kanssa Frozen- hahmokoristeita, viirejä ja seinälle kiinnitettäviä juttuja.




Leivoimme erilaisia teemaan sopivia herkkuja. Elsan jääkakkuja, sulaneen olofin piirakkaa, lumivuoren, lumipallokarkkeja ja porkkanatikkuja.






Ohjelmanumerona synttäreillä meillä oli Olofin nenä. Lapset yrittivät vuoron perään silmät suljettuina saada Olofin nenän takaisin paikoilleen. Oli lasten mielestä tosi hauska leikki.
Lisäksi Hiphurraalta oli Tiaran mallinen Pinjata.


Täytimme Pinjatan karkeilla ja vuoron perään silmät suljettuina lapset löivät mailalla pinjataa. Viimein pinjata saatiin poikki ja karkit levisivät pitkin lattiaa. Olisittepa nähneet, miten salamannopeasti karkit hävisivät taskuihin, mekon mutkaan ja suuhun :) 

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja sankarit hirveän onnellisia juhlista ja juhliin saapuneista ystävistä ja sukulaisista. 
Seuraaviin synttärijuhliin saa onneksi huokaista muutaman kuukauden. On niissä aina vain hommansa :)

Mutta Oulun seudun synttärien järkkäilijät huomio!
Hiphurraa tarjoaa teille kaikille lujikoilleni -10% alennuksen tammikuun loppuun saaakka laitevuokrista ja ostoksista. Mainitse varausta tehdessäsi olevasi blogini lukija :)
Kannattaa hyödyntää hyvä tarjous. Meillä oli hiphurraalta viime synttäreiltä hattarakone ja myös se oli synttäreiden ehdoton hitti.

Mutta nyt huokaisen hetken ja sitten koulutehtävien pariin. Mukavaa viikkoa sinne!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tuunattu lattiakynttelikkö

Aina näin joulun lähestyessä olen haaveillut lattiakyntteliköstä. Pari vuotta sitten haaveilen sellaisesta korkeasta, hopeanhohtoisesta kyntteliköstä. Viime vuonna ei oikein löytynyt mieluista, hopeanhohtoinen ei tuntunut enää kivalta. Haaveilin, vaikka tiesin, että eihän siinä kynttilöitä voi polttaa mulloin, kun lasten mentyä nukkumaan. Mutta se mielikuva tunnelmasta, viltin mutkassa, kaikessa hiljaisuudessa kynttilöiden palaessa isossa kynttelikössä ei jättänyt minua rauhaan. Eikä kynttelikkötuskaa yhtään helpottanut, että mieheni kanssa vapaailtaa viettäessämme illastimme ravintolassa, jossa joka ikkunalla paloi kyntteliköissä oikeat valkoiset, pitkät kynttilät. Se tunnelma <3 No mitenkään aktivisesti en kynttelikköä kuitenkaan metsästänyt, realiteetit mielessäni pitäen.
Mutta miten kävikään, kun sitä vähiten odottaa, voi löytää jotain mieluisaa. Tälläkin kertaa paikallinen kirpputorimme yllätti positiivisesti. Siellä se nurkassa, vähän muiden rojujen takana nökötti tämä kaunotar. Musta jo elämää nähnyt metallinen lattiakynttelikkö. Muutamalla eurolla lunastin sen mukaani ja tiesin heti, kuinka saisin sen sopimaan omaan sisustukseemme. 



Jotain uudistusta se mielestäni kaipasi, vaikka monen makuun se olisi varmasti ollut ihan tuollaisenaan.
Kunnollinen rapsutus, steariinit ja kynttilänjämät pois ja valkoista maalia pintaan.
Tämä kynttelikkö on siitä hauska, että sen saa ruuvattua keskeltä kahtia. Kahteen osaan siis.
Minulta oli jäänyt lampputuunauksistani muutamia isoja puuhelmiä ja kaupunkireissulla hain muutaman pussin lisäksi. Rakas tuunausapurini porasi helmien reikiä vähän isommaksi niin, että ne mahtuivat pujottamaan kynttelikön varteen. Erikokoisia helmiä, satunnaisessa järjestyksessä.  
Persoonallinen, tuunattu kynttelikkö on valmis. Eikö vain tullut veikeä? Hauska, leikkisä ja samalla trendikäs. Mitäs tykkäätte? 





sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vihreää ja punasavea talveksi kotiin

Minun uusin ihastukseni, vihreän ja punasaven yhdistelmä. Toisin sanoen viherkasvit punasaviruukuissa. 
Kivasti tuovat eloa ja väriä muuten vaalean sisustuksen keskelle.


 Olen kyllä superhuono viherpeukalo ja tapan kasvit alta aikayksikön, mutta jaksan taas kerran olla yltiöoptimistinen ja hankkia muutaman vihreän piristyksen talveen. Kovin matalalla näitä ei meillä auta säilyttää, nopeasti joutuvat pikku hortonomialkujen käsittelyyn.
Mitä tunteita punasaviruukut viherkasveilla sinussa herättää?




Minulle ne tuovat mieleen mummolan ja kesämökin. 
Jossain vaiheessa  minulla oli täysin kasviton aika, ei mitään kasveja sisällä koko vuoden aika, nyt iän karttuessa olen taas alkanut tykkäämään erilaisita kasveista. Kesällä jopa itse niitä kasvattanut. Onkohan tämä nyt merkki aikuiseksi tulemisesta ? Hope so!


Aamulla haaveilin jo vähän joulusta. Lasten kanssa tehtiin katsaus jouluvarastoomme, mitä pitää hankkia ja mitä värejä tämän vuoden jouluun kuuluu. Löysinkin jo nettimaailmasta pari ehdottomasti jouluksi hankittavaa juttua. Tänään pitää vielä laittaa kuisti talvikuntoon, ehkä sinne voisi kohta jo lisätä ensimmäiset jouluvalot  tunnelmavalot :)
Mitä kuuluu teidän viikonloppuun?