Ajatuksia parisuhteesta ja onnesta.

Tänään 27 päivä huhtikuuta tulee 12-vuotta siitä, kun minusta tuli avovaimo. Kahden vuoden seurustelun jälkeen,  parikymppisenä. Voi sitä rakkauden huumaa, nuoruuden poltetta. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon, oikeasti paljon! Elettyä elämää, itkettyjä suruja, vuodatettuja kyyneleitä, karvaita pettymyksiä, sydänsurua. Ilon kyyneleitä, onnen huumaa, naurua, iloa, perheen perustamista, yhteenkasvamista, kodin rakentamista, rakkautta ja vielä enemmän rakkautta. Tunteiden kirjo on ollut mittaamaton.  Aina ei kaikki ole mennyt hyvin, vaan on joutunut myös kokemaan pettymystä, surua. Näistäkin on selvitty, yhdessä, katseet eteenpäin, luotto rakkauteen. Ensimmäinen lapsi muutti kaiken. Viimeiset seitsemän vuotta voin vilpittömästi sanoa olleeni äärettömän onnellinen. Suhde muuttui, me muutuimme, ihmisinä. Elämän arvot muuttuivat, rakkaus heräsi uudelleen.  Toki edelleen joskus sanaharkkaa tulee, sitä tulee kaikissa parisuhteissa. Tai jos ei tule, väitän, että suhteessa on joko vikaa, tai sitä kaunistellaan ulospäin. Sitä pitääkin tulla, se puhdistaa ilman, antaa itselle mahdollisuuksia ajatella asioita toisen näkökulmasta, saa aikaan sovinnon. Vihaisina ei mennä nukkumaan, koskaan ei tiedä. 

En minä tarvitse hienoja hotellilomia kahdestaan, "laatuaikaa" joka viikko tai kahdenkeskisiä ulkomaanmatkoja. Onni löytyy arjesta, näiden ruuhkavuosien pyörteissäkin se löytyy sieltä arjesta. Pienillä teoilla, sanoilla, huomaamisilla. Silmäniskulla, pyllylle taputuksella, halauksella, hymyllä kesken kiireen, kahdenkeskisellä saunahetkellä kynttilänvalossa. Nämä tekevät minut onnelliseksi, rakastetuksi. Monesti se päätös, "tänään saunotaan kahdestaan illalla" kantaa läpi päivän yhdessä kohti yhteistä päämäärää. Hymyssä suin, kuin pikkulapset odottaisi jotain jännittävää. Arki uuvuttaa ja aina tällaiset pienetkään jutut eivät ole itsestään selviä, ne vaativat tahtoa, rakkautta nähdä pieni vaivan parisuhteen vuoksi. Onnenaiheet ovat yhteiset, lapset. Kummallekkin tärkeintä maailmassa. 

Joku voi tulla onnelliseksi lomasta ulkoimailla, toinen taas kahdenkeskisestä lomasta puolison kanssa. Toiselle onni voi olla uusi auto, uusi työ tai uusi koti. Mulle onni on rakastava puoliso,  joka antaa myös omaa aikaa, osallistuu kotitöihin ja hoitaa myös lapset. Jolle voi kertoa ihan kaiken, pelkäämättä, että hän nauraa, kummastelee tai ihmettelee. Toki lomat ja autot tekisi minutkin hetkellisesti onnelliseksi, mutta se huuma ei kauaa kestä, ja ei kyllä rahatkaan riittäisi. Onnea ei voi ostaa rahalla. Sen eteen on nähtävä vähän vaivaa ja löydettävä se myös tiskivuorien ja pölykoirien, likaisten eteisessä sikinsokin olevien kenkien keskeltä. Oltava kiitollinen.

Minua huvitti ennen ajatus iän myötä toisiinsa samaistuvista pariskunnista. Mieleen oli piirtynyt kuva sauvakävelyllä olevasta reilu kuuskymppisestä samanlaisissa tuulipuvuissa tarpovista pariskunnista. Ei huvita enää. Omallakin kohdalla huomaan sen hiljalleen käyvän toteen. Harrastamme pitkälti samoja asioita. Kuntosalia, juoksua, kalastusta jne. Opiskelemme melkein samalle alalle. Lomatoiveemme ovat samanlaiset, jopa sisustusmakumme on samanlainen. Ei näin ennen ollut. Kai se kuitenkin on niin, että ihminen kasvaa siinä toisen rinnalla, yhdeksi, samaan suuntaa, yhteisiin tavoitteisiin.

Ihminen muuttuu, jos se tahtoo. Uskaltaisin väittää, että meillä kumpikin on muuttunut ja paljon. Tietenkään parisuhteen tarkoitus ei ole tietoisesti toista muuttaa, vaan sen on tapahduttava itsestään. Omasta tahdosta. 

Sanotaan, että moni parisuhde päättyy ensimmäisen lapsen tuloon. Meillä se aloitti uuden elämän, uuden ulottuvuuden parisuhteeseeen, uudellen rakastumisen.

Sieltä se onni vihdoin löytyi.

Tänään siis juhlitaan 12v kihlajaispäivää. Yhteisestä päätöksestä päätimme olla sitä sen kummemmin juhlimatta. Leivotaan lasten kanssa hiekkakakkuja ja herkutellaan jauhelihakeitolla. Jälkkäriksi vähän jätskiä. Illalla puolison kanssa vietämme hetken kahdestaan, kynttilänvalossa, rentouttavan hieronnan parissa. 

Se on sitä arjen onnea!

Mitä sinun mielestäsi onni on ja mikä on reseptisi toimivaan parisuhteeseen?

Hyvää sunnuntai päivää!

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann-