Äiti, mitä jos relaisit?

Tänä kesänä olemme tietoisesti yrittäneet hyödyntää lähialueiden tarjontaa kesämatkailussa lasten kanssa. 

Monesti me aikuiset luulemme, että lapsille pitää olla kovin hienoja matkoja ja käyntikohteita.

Omat silmäni asian suhteen avautuivat viime kesänä, jolloin kesän lopussa kysyin lapsilta, mikä on ollut parasta kesässä? Ja arvatkaapa mitä he vastasivat? " Se kun oltiin mökillä ja illalla nukuttiin vintissä äitin kainalossa. Äiti luki meille niitä samoja satuja, mitä mummo luki äitille pienenä". Semmonen oli lasten paras kesämuisto. Ei Powerparkia, Ranuan eläinpuistoa tai mitään muutakaan paikkaa. 

Tällä lomalla olen päättänyt kuunella lasten toiveita. Tänä aamuna aamupalalla syötiin pannaria kermavaahdolla ja hillolla, lasten toiveesta. 

Päivällä nukutaan päikkärit perhepedissä koko porukalla, lasten toiveesta. Siivous odottakoon. 

Olemme siis matkustaneet tähän lähiseudun paikkoihin, tehty retkiä kansallispuistoon, museoon, lossille, kyläkauppaan. Pyöräretkiä joenvarressa ja pieniä vaelluksia metsäreiteillä, matkustettiin junalla ihan vaan huvin vuoksi. 

Olisiko meidän aikuisten aika oppia relaamaan kesällä. Paikasta toiseen ei tukka putkella tarvi lapsia kuljettaa, mitä jos me oikeesti kuunneltas mitä lapset haluaisivat tehdä.

Seuraavaksi rakennetaan maja, sadepäivän touhua. Siellä sitten luetaan pari satua ja pelataan erä afrikan tähteä.

Rentoa lomaa!